Koirankuvauskoulu

(koirien valokuvaaminen)

Tässä on tarkoitus esittää muutamia perusasioita valokuvauksesta kohteena koira. Päämääränä entistä paremmat valo(digi)kuvat! Sisältö on jaettu neljään osaan

1. Perusteet (Tämä sivu, esimerkkikuvia tulossa)

2. Kameratekniikka

3. Kameraesimerkkejä (Valmiina: hämärässä otetut testikuvat)

4. Kuvauksessa eteneminen (myöhemmin)

Lukijalta odotetaan digikameran ja kuvauksen perustuntemusta. Usein toistuvat mutta tärkeät termit kuten ISO -herkkyysluku, valovoimainen objektiivi ja laajakulma tullaan selittämään kameratekniikka -osassa.
Vinkeissä on huomioitu missä asioissa digikuvaus on muuttatanut perinteisen valokuvauksen kultaisia sääntöjä.

Muista myös: Kameralla kuin kameralla saa kyllä hyviä peruskuvia riittävässä valossa. Harjoittele riittävästi kamerasi ominaisuuksia että kuvien ottamista erilaisissa tilanteissa. Digikamerassa on opetelevalle kuvaajalle parasta juuri se että tuloksen näkee heti ja epäonnistuneet voi vaikka samantien tuhota.

Anna vinkkejä sivujen parantamiseksi jos et löytänyt haluamaasi asiaa. Kerro myös jos huomasit asiavirheitä.

Keväällä 2009 Docendolta ilmestyi myös  lemmikkieläinkuvauksen asiantuntijan Paul Walkerin kirja: Lemmikkikuvaus.

 t.Jyrki

Perusteet

Kameraan tottuminen: Monet kasvattajat kuvaavat pentuja säännöllisesti ja näin pennut pienestä pitäen tottuvat siihen että isännältä/emännältä "kasvaa" naamasta jättimäinen objektiiviuloke. Säännöllisesti kuvattaessa koira tottuu kameran läsnäoloon.
Itse olen silloin tällöin palkinnutkin koiraa hyvistä poseeraussessioista. Se näyttää aavistavan että kun kamera otetaan esiin niin tiedossa on jotain hyvin hauskaa - luvallista riekkumista ja vaikka mitä! Murrosiässä tosin on tullut rahastamisen makua. Koira hyppää valmiiksi hyville kuvauspaikoille (kuten kivien päälle) ja tulee sen jälkeen pyytämään palkkiota. Tämä koira kaiketi pystyisi elämään valokuvauspalkkioilla etelän lomakohteissa.

Kuvauspaikka: Kuvaa ulkona. Siellä on enemmän valoa ja tilaa liikkua. Toki koirasta on saatava kuva lempityynyllä loikoillessa, tassut kattoa kohti ojennettuna jne. Mutta jos koira on kissaa isompi ja vilkkaampi, tila loppuu sisällä kesken eikä koira tahdo mahtua kuvaan. Käytännössä parinkymmenen kuvan jälkeen kaikki ahtaiden sisätilojen variaatiot on käyty läpi.

Salama: Vältä kamerassa olevaa kiinteää, suoraa salamaa. Tämä aiheuttaa kuvassa erilaisia valoilmiöitä ja heijastumia, koiran silmät hehkuvat ja turkkiinkin saattaa tulla uusia värisävyjä. Toki hyvää tilannetta ei kannata jättää ottamatta vaan pitää laukaista heti ja jos salamaa vaaditaan niin siitä vaan. Punaiset silmät saa nykyisillä kuvankäsittelyohjelmilla kyllä pois.
Jos et halua että salama välähtää joka kerta kun kameran mielestä valo ei riitä, muista laittaa salaman esto päälle. Symbooli voi olla esim. Salamankuva jossa on jonkinlainen rasti päällä.

Täytesalama vastavalossa. Varsinkin kesällä saattaa tulla keskellä kirkasta päivää tilanne jossa salamaa tarvitaan ulkona. Tausta on niin kirkas että varsinainen kohde tulee pakostakin tummaksi. Yleensä näin käy vastavaloon kuvattaessa kun kuvattava "malli" varjossa. Tällöin kannattaa laittaa ns. pakkosalama jolloin se välähtää vaikka valoa on kameran mielestä liikaa.


Auringonlasku on vaikea kuvattava jos haluaa vaikkapa koiran etualalle. Tyypillisesti etualan kohteesta näkyy vain musta silhuetti mikäli haluaa räiskyvän oranssin taustan.

Salaman käyttö tällaisessa paikassa latistaa auringonlaskun tunnelmaa. Kompromissina laskeva aurinko on jätetty puiden taakse. Tummaa kuvaa on myös vähän "kirkastettu" kuvankäsittelyohjelmalla mutta siinäkin on haittana että myös auringonlasku menettää tehonsa.










Kuvia ei kumminkaan voi ottaa liian heikossa valossa ja silloin salamaa voi yrittää vältellä seuraavilla konsteilla:

- Kuvaa ulkona, kameralle riittävässä valossa.

- Käytä jalustaa tai tukea

- Lisää valaistusta. Kotoa saattaa löytyä esim. kohde- tai kirkasvalolamppu jolla riittävä valaistus saadaan aikaiseksi. Valojen asettelussa saa kumminkin olla tarkkana jotta valo näyttäisi salamaa paremmalta.

- Nosta kamerasi ISO-herkkyysasetusta arvoon 800 tai yli. Sikäli kuin kamera mahdollistaa sen (kts. kameratekniikka). Useimmat kamerat alkavat "kohista" näissä arvoissa ja kuvista tulee rakeisia.

- Käytä järjestelmäkameroissa riittävän valovoimaista objektiivia. Tällöin salamaa ei välttämättä tarvita (kts. kameratekniikka).

- Kompakti- ja järjestelmäkameroihin saa yleensä erillisen lisäsalaman jolloin salamavalon voi ohjata esim. katon kautta.

Etäisyys: Koirakuvauksessa ei yleensä tarvita zoomeja vaan kuvattava on usein lähietäisyydellä (poikkeuksena ehkä näyttely- ja koulutustilanteet jolloin kuvaajan pitääkin pysyä riittävän välimatkan päässä häiritsemästä tilannetta). 
Tilannekuvien kannalta kamerassa pitäisikin olla zoomin sijasta mieluiten hyvin laajakulmainen objektiivi. Digikameroissa suurennuskertoimet vaihtelevat ja vertailu on vaikeaa mutta usein mainoksissa ilmoitetaan mitä lukema vastaa filmikamerassa. Jos valmistaja ilmoittaa että objektiivi vastaa filmikamerassa alkaen esim. 20-30mm (joka on jo erinomainen lukema), luulisi koiran osuvan kuvaan vaikka vauhti olisi kovempikin. Tyypillinen ilmoitus pokkarissa voi olla seuraavanlainen "vastaa filmikamerassa 35-105mm". Tuo suurempi luku tarkoittaa Zoomia ja se pienempi laajakulmaa. Mitä laajakulmaisempi objektiivi, sitä leveämmin tulee kuva-alaa.

Älä käytä aikaa zoomailemiseen, laajakulmaasennossa objektiivi on valovoimaisin ja kuvat paraslaatuisimpia. Tietokoneella voit sitten rajata/suurentaa haluamasi kohdan kuvasta. Ellet käsittele kuvia tietokoneella, uusimmissa kameroissa voi myös rajata kuvia. Tämä mahdollisuus on myös valokuvaliikkeiden automaateilla.

Digikuvauksessa ei ole enää niin tärkeätä olla vielä askeleen lähempänä kohdetta kuin 70-luvulla. Pääasia että kohde on kokonaan kuvassa, kuvankäsittelyssä rajataan kuvasta ylimääräiset.

Kuvaustaso: Kuten lapsikuvauksessakin, asetu kuvattavan tasolle ellet nimenomaan halua kuvata koiran selkää lintuhorisontista.


Sarjakuvat: Digikameralla voi ja pitääkin laukoa tilanteista mahdollisimman monta kuvaa. Lopulta vaikkapa leikkiviä pentuja kuvatessa on sattumankauppaa millä sekunnin tuhannesosalla kaikkien pentujet ilmeet näkyvät kuvassa. Yleensä lopputulos on mylläkkää mutta ennenpitkää tulee napakymppilaukaus. Vaikka ylimääräiset otokset eivät maksakkaan mitään, niiden läpikäyminen ja poistaminen on pitemmän päälle tylsää ja vaivalloista. Sinulla tulee olla myös kortti johon mahtuu tarpeeksi kuvia, varmaan 1GB on tänä päivänä minimi joka kannattaa ostaa ellei tule kameran mukana.

Kuvausohjelmat: Digipokkarissa voi olla nykyisin kymmeniä kuvausohjelmia joten niitä joutuu yleensä etsimään valikoiden takaa joka vie aikaa ja jo niiden runsaus saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Vanhemmissa kameroissa on vähemmän ohjelmia ja ne ovat monasti valittavissa suoraan jotakin nappia pyöräyttämällä. Tässä yleisimpiä ja käyttökelpoisimoia kuvausohjelmia.
Ominaisuudet ja symboolit ovat kamerakohtaisia mutta pääperiaatteessa ovat seuraavia.

Urheilukuvaus (juoksijan symboli). Nopea valotusaika kohteen pysäyttämiseksi. Normaalia suurempi ISO-luku jotta valo riittäisi paremmin nopeaan valotusaikaan. Jatkuva tarkennus liikkuvaan kohteeseen.
Olen käyttänyt tätä muunlaisessakin kuvauksessa onnistuneesti kun kamera on pitänyt äkkiä säätää hämäriin olosuhteisiin.

Henkilö/muotokuvaus (henkilön ylävartalosymboli). Käyttää suurta aukkoa jotta etuala olisi terävä ja  ja tausta epätarkempi. Näin malli erottuu paremmin kuvasta eikä tausta vie huomiota.
Digipokkarilla on kumminkin vaikea saada kovin epäterävää taustaa verrattuna järjestelmäkameroihin vaan se sotkuinen tausta tahtoo taustalta erottua. Mitä lähempää otat kohteesta kuvan, sen enemmän tausta häviää näkyvistä.

Maisema (vuori). Käyttää pientä aukkoa jotta terävyysalue olisi mahdollisimman pitkä.
Taas on mainittava että digipokkareilla terävyysalue tahtoo aina olla pitkä makrokuvia lukuunottamatta.

Makrokuvaus (kukka). Otettaessa lähikuvia monissa kameroissa on kytkettävä erillinen makrokuvausohjelma. Kamerasta riippuen lähin kuvausetäisyys digipokkareissa on 1-10 senttiä.
Järjestelmäkameroissa lähin kuvausetäisyys riippuu käytettävästä objektiivista. Normaalisti liikkuu 25-50 cm haarukassa.

Tilannekuvaus: Kun sopiva tilanne tulee niin laukaise mielummin kuin mietit että kannattaako tai ehtiikö. Huonon kuvan saa aina poistettua mutta ainutlaatuista tilannetta ehkei saa toistettua. Yllättävissä tilanteissa varmin säätö on urheilukuvaus (jos kamerasta löytyy) ja kamera mielellään jopa kannattaa olla valmiiksi asetettuna urheilukuvaukselle. Useissa kameroissa tämä ohjelma takaa lyhyet valotusajat, suuren ISO-herkkyyden ja automaattitarkennuksen liikkuvalle kohteelle.

Valitettavasti  vanhemmissa digikameroissa on pitkä laukaisuviive. Tämä tarkoittaa sitä että kun laukaisinta painetaan, kamera ottaa kuvan epämääräisen ajan päästä. Puoli sekunttia ja koira on jo ehtinyt kuvaajan selän taakse (kts. kameratekniikka). Mutta sopivasti ennakoimalla ja hyvällä tuurilla voi tästä huolimatta onnistua saamaan hauskoja kuvia.

Oma/rohkea Näkemys: Digikamera-aikakaudella maailma sananmukaisesti hukkuu valokuviin. Koirasta toki pitää ottaa silloin tällöin niitä asentokuviakin, joista rakenne ym. seikat näkyvät. Mutta kannattaa myös heittää vapaalle ja toteuttaa omaa juttuaan. Easyn sivuilla teemana on ollut Muuratsalon luonto (koiran ohessa). Ikävätkin asiat voi dokumentoida. Kuinka monella on kuvia vaikkapa eläinlääkärin odotushuoneesta? Siellähän on usein aikalailla säpinää. Koiran tihutyötkin ovat kestosuosikki ja jaksavat naurattaa. Useimmiten kyllä sitten vasta jälkeenpäin.

Epäonnistuneet kuvat

Jos sinulla on uusi kamera niin siihen ja sen tekniikkaan totuttautuminen voi kestää erinäisiä kuukausia. Siinä vaiheessa kun sinä ja kamerasi olette sinuja, tekniikka on jälleen harpannut eteenpäin. Vaikka sillä uusimmalla mallilla saisi paperilla teorissa hyviä kuvia niin käytännössä vanha voi olla parempi. Osaat ainakin käyttää sitä. Ennemmin tai myöhemmin vapaudut tekniikan miettimisestä, alat nähdäkkin kuvaa sommitellessasi minkalainen lopputulos tulee olemaan. Ja se juju on siinä.

Kokonaan tärähtänyt kuva: Yleensä liian vähän valoa suhteessa siihen kuinka vakaasti kamera on käsissä.
Pienet nykypokkarit tärähtävät helposti varsinkin kun niistä puuttuvat yleensä etsimet ja kuvaus tapahtuu pitkillä käsivarsilla tuijottaen näyttöruutua. Järjestelmäkamera pysyy tukevammin näpeissä kun kohdetta katsotaan"vanhanaikaisesti" etsimen läpi ja kamera on tukevasti kasvoissa kiinni.
Kuvanvakaaja auttaa hieman tärähdysvaaraa. Kohinaton ISO-herkkyyden asettaminen korkeaksi ja valovoimainen objektiivi auttavat paljon. Jalusta ja aika/kaukolaukaisin minivoivat tärähdysvaaran mutteivat takaa että liikkuva kohde on tarkka.

Liikkuva kohde epäselvä: Valotusaika liian pitkä kohteen vauhtiin nähden tai objektiivi ei ole tarkentunut liikkuvaan kohteeseen.
Mahdollisesti automatiikalla otetussa kuvassa valo ei ole riittänyt nopeaan valotusaikaa jotta kohde pysähtyisi kuvaan.
Jos kamerassa on mahdollista, lyhennä valotusaikaa (esim. 1/500). Muussa tapauksessa voit yrittää käyttää salamaa, urheilukuvausohjelmaa tai nostaa ISO-herkkyyttä. Yhtenä keinona voit seurata kameralla liikkuvaa kohdetta ja näpsäistä sopivassa paikkaa. Jos
Varsinkin järjestelmäkamerassa kyseessä voi olla helposti myös tarkkennusongelma. Objektiivi ei ole tarkentunut juuri kohteen etäisyydelle.


Kuva rakeinen: Viivoja, kohinaa, kuvaan kuulumattomia värejä. Tämäkin liittyy huonoon valoon. Heinähelteillä kameralla saa hyviä kuvia mutta hämärässä tulee ongelmia. ISO-herkkyyttä voi nostaa jolloin kuvaaminen onnistuu hämärämmässäkin mutta se saattaa heikentää jyrkästi kuvien laatua. Tämä on kameran yksilöllinen ominaisuus jolle ei voi oikeastaan mitään. Joillakin kuvankäsittelyohjelmilla voi rakeisuutta yrittää hieman korjata. Jos tilanne on ainutlaatuinen, parempi saada selvä kuva vaikkakin rakeinen.

Koira ei ole koskaan kokonaan kuvassa: Kuvaa vähän kauempaa. Älä zoomaa. Käytä järjestelmäkamerassa laajakulmaista objektiivia. Aiemmin kuvat teetettiin sellaisina kuin ne filmille tallentuivat. Siksi oli järkevää päästä vielä askeleen lähemmäksi kuin aikoi. Nyt kuvasta on helppo jälkikäteen rajata haluttu näkymä ja jopa poistaa ei halutut elementit roskineen ym. Monasti digikameralla onkin ongelma suurennussuhteesta johtuen se että ollaan liian lähellä ja kaikki kuvattava ei mahdukkaan kokonaan kuvaan. Joskus on selkä seinässä ja ainoa apu tilanteen korjaamiseksi löytyy vastaisuudessa kamerakaupassa.

Koira liian kaukana: Jos kyse on näyttely- tai koulutustilanteesta, paras vaihtoehto olisi riittävä zoom-objektiivi. Tällöin pokkarin 3x suurennos on yleensä liian pieni. Pokkarin heikko valovoima heikkenee vielä zoomatessa. Kompaktikameroissa on zoom jopa 12x joka saa koirat jo riittävän lähelle. Loppu riippuu sitten objektiivin laadusta että kuvaajan käsien vakaudesta. Järjestelmäkameroihin saa (kovalla hinnalla) vaikka minkälaisia objektiiveja. (kts. lisää kameratekniikka).

Kuvaa voi myös jälkikäteen rajata. Toisinsanoen valitaan kuva-alasta vain kiinnostava. Lopputuloksen laatu riippuu sitten kameran pikselimäärästä. Lisäksi mitä tarkempi ja tärähtämättömämpi kuva, sitä paremmin tämä onnistuu.