Easyn syksy

Tuskin mikään harvinainen kääpä
Paljaspään luontopolun lehdossa vallitsee lehtikeli.

Kontinvuori. Vieraskirjaa täyttämässä.

Tässä yritetään kouluttaa sienikoiraa.
- Easy, hae näitä kantarelleja lisää! 
Öh, sienikoira ei toimi. Hakee vain lahottajasieniä.
Koirillekkin löytyy oma sieniopas. Anders Hallgren, Marie Hansson Hallgren: Koiran kantarelliopas. Vanhan oppaan painos on loppunut mutta sitä saa monista kirjastoista - esimerkiksi Jyväskylässä pyörii viisi kappaletta.
Mikäli itse löytää vaikkapa kanttarelleja, opetuksen voisi yrittää käynnistää sisällä piiloleikillä. Sieniä piiloon ja löydetystä voi antaa palkkioksi makupalan. Tarkemmin tarkemmin kantarelli/sienikoiran koulutuksesta tästä linkistä. Sienimetsällä, isäntäväen ollessa tohkeissaan sienistä, saattaa olla että koirallekkin syntyy ajatus että nuohan ovat kova juttu. Tietysti silloin vaarana on että herkut menevät ihan väärään suuhun.
Pieni syyssade ei haittaa. Turkki saadaan ravistamalla äkkiä kuivaksi
- Missä missä
Tähän koukkuun tuskin sienet tarttuvat

- Oooh, onpa kaunis vesikoira!
- Ah, so beautiful Spanish Waterdog

Ei tärpännyt. Emäntä kutsui näitä Valekantarelleiksi (Valevahvero).
Sieni on hieman samannäköinen kuin Kantarelli. Valevahvero ei ole myrkyllinen joten sitä voi jopa syödä. Ko. sieni on vain sitkeä, mauton ja ilmeisesti sitten maistuu pahalle.
Kurttusieni on kyllä erinomaista paistettuna, friteerattuna ja muhennoksena mutta sienikirja neuvoo jättämään sen poimimatta harvinaisuutensa takia.
Ja taas lennossa!

Sebu meni piiloon. Easy on mestari löytämään piiloista. Piiloleikeistä on ollut hyötyäkin. Kerran Easy löysi umpimetsään kadonneen kameralaukun hetkessä.

- Huhuu, onkos tänne jo haukuttu?
- Huhuu itsellesi Easy, muistitko sienet?

Ensilumi satoi 28.10. Kuten arvata saattoi, tämä koira kulkee hyvin myös lumella. Tai tässä oikeammin leijuu.
|